Haastattelut

HyvinkaanRasti.fi haastattelee aika ajoin seuramme tunnettuja ja vähemmän tunnettuja henkilöitä. Seuraile siis sähköpostiasi, voimme valita juuri Sinut seuraavaksi haastateltavaksi. Mitään suurta henkilökuvausta ei kenestäkään pyritä tekemään, kyselemme vain kuulumisia ja mielipiteitä ajankohtaisista asioista.

Tero Niemi – Maaliskuu 2004

Ensimmäinen haastateltavamme on 24-vuotias opiskelija Riihimäen Ammattikorkeakoulusta, Tero Niemi. Hän on aktiivinen kilpailija kesällä ja talvella, seuramme johtokunnan jäsen ja suunnistuskoulun ohjaaja. Ja mitähän kaikkea muuta? Kenties haastattelu valaisee muitakin puolia Terossa. Tai sitten ei. 1.Olet juuri palannut hiihtosuunnistuksen sm-kisoista ja Lumitoukolasta Iisalmesta. Miten kisat sujuivat? – Kisat sujuivat kohtuullisesti, vaikka virheiltä ei vältyttykään. Tuomisena oli sentään Lumitoukolan toinen sija kovan taistelun jälkeen. 2.Kuinka ajauduit suunnistuksen pariin? – Pienenä poikasena isukki Jarmo vei rastin oravapolkukouluun ja siitä se innostus sitten alkoi ja loppua ei näy. 3.Mitkä ovat parhaat saavutuksesi suunnistuksessa? – SM-viesti 3.sija 1997, Nuorten Tiomila 2,3 ja 4 sijat sekä viestien hyvät juoksut 4.Sinut tunnetaan nimellä Yösilmä. Mistä tämä nimi juontaa juurensa? – Muistaakseni nimi on lähtenyt liikkeelle nuoruusvuosina kun juostiin Nuorten Tiomilaa, jossa en kertaakaan juossut päiväosuutta. Nimi on vaan säilynyt sen jälkeen kun toi päiväosuus ei oikein oo koskaan kulkenu niin kuin tuo musta yö. 5.Kaupungilla kiertää huhu kovasta kevätkunnostasi, liekö tuo totta? – En tiiä, kyllähän täs on talven aikana yritetty käydä ulkoilemassa, et saa nähdä kun kausi pyörähtää käyntiin. 6.Tiomila lähestyy. Viime vuosina rastin joukkueet ovat juosseet tässä kevään suurviestissä hieman alakanttiin. Minkälaiset mahdollisuudet uskot meillä olevan tänä vuonna? – Joukkueen runko on nyt pysynyt samana ja muutama vahvistus on tullut, joten uskon että tullaan tekemään pitkästä aikaa hyvä tulos kauden ensimmäisessä suurviestissä. 7.Vuonna 2000 juoksit Tiomilassa aivan loistavasti naputtaen yön pimeydessä historiallisen vaihtosijan (9.) Samalta vuodelta on myös rastin paras sijoitus Tiomilassa (48.) Kerro hieman tuosta suorituksestasi. – Tapani Partanen juoksi edellistä osuutta, niin sanottua pitkää yötä, jossa tapahtumia sinä vuonna riitti. Tapsa tuli vaihtoon ja huikkasi “Ei ne kovaa mee et ota keula kiinni”. Pääsin hyvään rytmiin alusta alkaen ja mitään suurta yrittämättä huomasin maalissa juosseeni loistavan juoksun tuona pimeänä yönä. Jossiteltavaa jäi tuostakin juoksusta, mutta se onkin sitten toinen juttu. 8.Toimit myös rastin suunnistuskoulun ohjaajana. Minkälaista ohjaustyöskentely on ollut? – Aina on mukava työskennellä lapsien kanssa. Ohjaustyöskentely on mukavaa ja siinä oppii aina itsekin jotain uutta ja se kehittää ajattelemaan asioita eri kantilta. 9.Ilmiömäiset pelimiehen taitosi ovat tulleet tutuksi tiistain sählyvuoroilla. Mistä olet oppinut moiset kynäilyt? – Taidot kulkee veren perintönä, sukupolvelta toiselle!! 10.Miten uskot pelimiehen taidoillesi käyvän, kun siirrytään futiskauteen? – Taas lyödään muille nakkia luuhun nii että tuntuu

Antti Virtanen – Helmikuu 2007

Toisen haastattelumme saimme aikaan melkein heti ensimmäisen perään. Aikaa ei kulunut edes kolmea vuotta. Haastateltavamme on erittäin ajankohtainen, sillä jälleen kerran hän otti MM-kultaa hiihtosuunnistuksessa. Tällä kertaa Sveitsissä sarjassa H40. Aikaisemmin MM-mitaleja on tipahdellut sarjassa H35. Listaa mitaleista toimitus ei uskalla antaa, ettei vaan mene vikaan. 1.Missä suunnistit ensimmäisen kerran? Kesällä 1974 Hauhon Sisun harjoituksissa aloittelin reittiviivalla. Ensimmäiset kisat talvella 1975 6-vuotiaana. 2.Pahin pummisi? Niitähän on vaikka kuinka. Järkyttävin kisa useine uskomattomine pummeineen on vuoden 2003 SM-hiihtosuunnistuskisa Tuurissa. 3.Paras suunnistussaavutuksesi? Hiihtosuunnistuksen MM-kulta vuonna 2003 Virossa H35-sarjassa. 4.Unohtumattomin suunnistusmuistosi? Olin vuonna 1991 kiertämässä hiihtosuunnistuksen Maailman Cupin kisojen yhteydessä järjestettyjä yleisökisoja. Sveitsin kisassa luin karttaa alamäessä alppiniityllä… Seuraava muistikuva on ranskalaisesta sairaalasta, jonne joku paikallinen hiihtäjä oli minut kuskannut kaaduttuani alamäessä. Saman reissun muissa kisoissa katkaisin sukseni ja eksyin keskelle isoa peltoa. 5.Suosittelisitko lajia muillekin? Miksi? Ehdottomasti jokaiselle, joka pitää sekä hiihtämisestä että suunnistamisesta. Laji vaatii monipuolista hiihtotaitoa eikä suunnistuskaan ole niin helppoa kuin monet kesäsuunnistajat kuvittelevat. Mäkisissä maastoissa ripaus rämäpäisyyttä ei ole haitaksi.

Olli Moisander – Huhtikuu 2009

Kolmas haastateltavamme on seuran uusi vahvistus. Miestenryhmään on liittynyt Olli Moisander Deltasta, vuosimallia 1982. Viime vuoden rankilta mies löytyy sijalta 375. Edellä HyRalaisista olivat vain Toni ja Sampo. Olli vahvistaa heti ensitöikseen Tiomilajoukkuettamme, joka yrittää kääntää viime vuosien nousevan trendin sijaluvuissa. Urheilutietämyksen saralla Olli vetää vertoja jopa Partasen Tapsalle. Pitäisikin järjestää seuranmestaruuskisat siinä lajissa. Myös kilpailuihin valmistautuminen taitaa olla hallussa. Sen verran analyyttisistä kaverista on kyse. Olli on tuttu mies monelle seuramme jäsenelle, varsinkin pidempään toiminnassa mukana olleille. Pieni haastattelu on kuitenkin aina paikallaan. Kerrottakoon kuitenkin ensin hieman tarinaa seuranvaihdon taustasta. Mahdollisesta siirrosta oli puhuttu puolitosissaan jo jonkin aikaa, mutta vuoden alussa rohkenin kysellä asiaa hieman enemmän tosissaan. Olli löi pöytään seuraavaan ehdotuksen: Jos yksikin HyRalainen voittaa Ollin 8km testijuoksussa 28.3. Hyvinkään Pohjoisella ohikulkutiellä niin siirto on saletti. Testijuoksupäivän koittaessa viivalle asetettiin muutama kovakuntoinen ajokoira, etunenässä Sampo ja Kimmo, Ollia nujertamaaan. Heti aluksi selvisikin, että tämä kolmikko ratkaisee voiton kohtalon. Ilmeisesti hiillostus oli riittävää, sillä Olli päätti jättää leikin sikseen 4km kohdalla. En tiedä, mahtoiko olla yliyrittämistä, vai totesiko mies vain paremmaksi keskeyttää, koska olisi voittanut muuten niin ylivoimaisesti. Uskon nimittäin, että halu seuranvaihtoon oli aika vahva. Nyt haastattelun pariin, joka paljastaakin epäilyt seuranvaihdon mielekkyydestä heti ykköskysymyksessä.

1.Tervetuloa seuraan. Ei kai harmita vaikka testijuoksussa tuli takkiin? Kiitos. Ja ei harmita. Varsinkaan kun Sampo meni ihan hyvää kyytiä, ja muutenkin porukalla eteneminen muistutti erehdyttävästi juoksemista. Lukuunottamatta tosin itseäni. Ja joka tapauksessa Rastiin liittyminen tuntui etukäteen sen verran kiinnostavalta että harkitsin tilanteen niin vaatiessa jopa taktista tappiota. 2.Testijuoksu ei tainnut kertoa koko totuutta. Kunto taitaa olla kuitenkin kohdallaan? Olen mä Jyväskylään muuttamisen myötä ainakin hiihtämässä käynyt selvästi enemmän kuin parina edellistalvena. Saas nähdä realisoituuko se sitten kevään edetessä rasteilla. 3.Kuinka ajauduit suunnistuksen pariin? Kyllähän tää sukurasite on kuten melkein kaikilla muillakin suunnistajilla. 4.Mitkä ovat parhaat saavutuksesi suunnistuksessa? Poikasarjoissa tuli SM-viesteistä kaksi kultaa ja yksi hopea. 5.Pahin pummisi? Kyllähän niitä on tässä ehtinyt kertyä, mutta ehkä hupaisimmat on syntyneet Vähäsen Elmerin kanssa pikkunappulana. Kerran karattiin avausosuudella tossulla mutta vauhti ei tyydyttänyt. Siispä lisää kaasua sillä seurauksella että ladottiin polkua kilometrin verran väärään suuntaan ja kartoitettiin sen jälkeen siellä huitsin nevadassa kymmenisen minuuttia edellispäivän lähtöpaikan ympäristöä tajuamatta missä ollaan. 6.Kerro hieman harjoittelumetodeistasi? Olen kantapään kautta todennut että mulle sopiva marssijärjestys lenkkeilyssä on usein, pitkään, kovaa. Muu elämä rytmittää reenaamista aika pitkälti, esimerkiksi tässä viime aikoina olen koittanut tiristää diplomityötäni kasaan joten jalat on saaneet aika paljon huilia. Koitan kuitenkin säännöllisesti pitää ohjelmassa 2:n viikon intensiivisempiä treenijaksoja, ja välissä sitten optimissaan viikon mittaisia kevyempiä kausia. Usein kevyemmät tuppaavat vaan tuplaantumaan. 7.Minkälaisia tavoitteita sinulla on tälle kaudelle? Jukolassa olisi suotavaa juosta ennemmin erinomaisesti kuin hyvin, ja mieluiten jengissä joka on loppuun asti 70:n sakissa. Henkilökohtaisissa kisoissa ajattelin 1) ottaa enemmän voittoja kuin tappioita entistä seura-, nykyisin pelkkä kaveriani Harri Rätyä vastaan 2) ottaa pelkkiä voittoja tämän haastattelun tekijää vastaan. 8.Pakko kysyä Tiomilasta. Minkälaista viestiä odotat ja miltä näyttää joukkueemme näkymät tälle vuodelle? Tiomila on perinteisesti sijojen 30+ -jengeille selvästi haastavampi kilpailu kuin Jukola, varsinkin fyysisesti. Eiköhän se samalla linjalla jatku, alun letkajenkkailu repeää lopussa karuiksi eroiksi. Testijuoksussa yllätyin positiivisesti porukan kunnosta. Tosin on todettava että Tiomilaan käytettävissä oleva materiaali on hiukan turhan kapea, uskon että Jukola soveltuu meille paremmin. Hyvä aloitus on Tiomilassa erityisen tärkeä, ja joukkueella pitäisi olla edellytykset pedata hyvät asemat haastavilla neljällä ensimmäisellä osuudella. Mikäli tämä onnistuu niin viime vuoden sijoitusta pitäisi pystyä petraamaan selvästi. 9.Vielä toinen samasta aiheesta. Kuka voittaa Tiomilan 2009? Kyllähän se normaalisti on mennyt tuonne Suomen länsipuolelle. Nostettakoon kuitenkin naapuriseura Rykmentti mustaksi hevoseksi. Mikäli viesti säilyy tasaisena ja yön aikana heillä on sopivasti malttia – ja miksi ei onneakin – matkassa, niin heidän ankkurillaan on riittävästi pelimerkkejä jopa voiton ratkaisemiseen. 10.Monella on vielä kesäsuunnistuskausi avaamatta tältä vuodelta. Kerroppa, mihin kannattaa erityisesti panostaa ensimmäisissä kisoissa? Vaikka kaudet ensimmäiset kisat järjestetään perinteisesti Varsinais-Suomessa jossa parhaan tuloksen saavuttaa yleensä suurpiirteisellä ja suorastaan roiskivalla suunnistuksella, niin kannattaisi silti malttaa suunnitella joka ainoan rastin löytäminen etukäteen. Oikean tavan opetteleminen palkitsee viimeistään myöhemmin kesällä. Ja kisamakkaraan nyt kannattaa aina panostaa. Näkyilemisiin rasteilla.

Ari Kattainen – Joulukuu 2010

Kytäjä-Jukolan pääratamestari Ari Kattainen valittiin vuoden 2010 suunnistushenkilöksi Suomessa. Palkintonsa Ari vastaanotti Suomen Suunnistusliiton 75-vuotisjuhlagaalassa marraskuun lopulla. Etukäteen ounasteltiin Arin olevan vahva ehdokas vuoden ratamestariksi, mutta hänen Kytäjä-Jukolan eteen tekemänsä suuri työ kantoi vielä hedelmänä kenties kaikkein arvostetuimman jaossa olleen palkinnon. HyRawebin toimitus tavoitti joulun viettoon valmistautuneen Arin ja sai vuoden suunnistushenkilön vielä hieman muistelemaan Jukolatunnelmia.

1.Aivan ensimmäiseksi onnittelut valinnastasi vuoden  suunnistushenkilöksi Suomessa. Kiitos. Palkinto olisi kyllä kuulunut koko Kytäjä-Jukola tapahtumalle. Oli mahtavaa tehdä Jukolaa motivoituneen porukan kanssa. 2.Miten olet saanut aikasi kulumaan Jukolan jälkeen? Hyvin on aika kulunut. Jukolan jälkeen on ollut aikaa ja voimia hoitaa rästiin jääneitä asioita ja olemme aloittaneet muutaman vuoden odottamassa olleen mökkiprojektin. Putsasin juuri keskuspölyimurin säiliön ja sieltähän löytyi viimevuotisen joulukuusen neulasia. 3.Osasitko kuvitella syksyllä 2003, mitä kaikkea tulevien seitsemän vuoden aikana tulet kokemaan Jukolan viestin parissa? Kyllä sen arvasi että Jukolan järjestäminen on kova homma mutta ei sitä voinut kuvitella että mitä kaikkea se toisi tullessaan. Kilpailujen järjestäminen on mielestäni suunnistusseuran perustehtäviä. Kun seura on nyt onnistuneesti yksin ja naapuriseurojen kanssa järjestänyt Fin5 rastiviikon, Sm-kilpailut ja Jukolan niin kyllä se antaa uskoa että voidaan tehdä mitä halutaan kun vain tosissaan päätetään tehdä se. Parasta tässä on se että seuran toiminta ei kuollut Jukolan taakan alla vaan päinvastoin näyttää siltä että nuorisotyö on todella vahvaa ja tulevaisuudessa on jälleen HyRa:n nimi vahvasti esillä tulostaululla. 4.Olit Kytäjä-Jukola –projektissa mukana alusta asti. Suuri osa talkoolaisista ei varmaan tiedä kovinkaan paljon kilpailun haku, suunnittelu ja valmisteluvaiheista. Kertoisitko lyhyesti näistä vaiheista? Idea Jukolan järjestämisestä tuli Ossin kanssa lenkillä Kiiskilammen takana marraskuussa 2003. Uskoa projektiin antoi se että olimme samana vuonna järjestäneet onnistuneesti Fin5 rastiviikon RiSu:n ja LHR:n kanssa. Ossi hankki johtokunnan hyväksynnän asialle mikä ei suinkaan ollut vaikeaa sillä johtokunnan puheenjohtaja Tapani Partanen oli myös herkutellut ajatuksella omassa lähipiirissään. Sen jälkeen otimme yhteyttä Jukolan valvojaan Arvo Kantolaan esitelläksemme maastoa ja mahdollisia kilpailukeskuksen paikkoja. Arvo antoi vihreää valoa ja suositteli vaihtoehdoista Jaanankalliota kilpailukeskukseksi. Oli heti selvää että HyRa:n ei kannata lähteä yksin tämän suuruiseen projektiin ja vaihtoehtoja punnittuamme valitsimme yhteistyökumppani ehdokkaaksi Rykmentin koska arvelimme heillä olevan parhaat resurssin kilpailun järjestämiseen kanssamme nimenomaan Hyvinkäällä. Melkoinen osa Rykmentin jäsenistähän asuu Hyvinkäällä. Risto Pirinen oli itsestään selvä ehdokas kilpailunjohtajaksi ja kun soitin hänelle kysyäkseni asiasta niin myöntävä vastaus tuli välittömästi. En tiedä mahtoiko Risto jo siinä vaiheessa tietää suunnitelmista mutta jos ei tiennyt etukäteen niin se kuvaa hyvin sitä innokkuutta ja valmiutta suuriin uhrauksiin jota Jukolan järjestäminen ihmisissä nostattaa. Jukolan johtoryhmä (Kaukametsäläiset, SSL, PV) vieraili Kytäjällä tutustumassa suunnitelmiin kesäkuussa 2004 ja niin jätimme ensimmäisen anomuksen järjestelyoikeuksista syyskuussa 2004. Ensimmäisellä kerralla ei tärpännyt sillä Mikkeli oli jonossa ennen meitä mutta uusimme hakemuksen ja saimme myöntävän vastauksen marraskuussa 2005. Kun kisat oli saatu niin alkoi kouluttautumisvaihe. Rykmentti järjesti syksyllä 2006 Sm-pitkän Suolijärven länsipuolella. Tuomo Kauppinen toimi ratavalvojana ja minä teknillisenä asiantuntijana (TA). Vuonna 2007 olin TA:na Lahden R1 Sm-viestissä ja vuonna 2008 HyRa järjesti R1 Sm-viestit Usmissa ja Rykmentti järjesti R2 Sm-viestit Alhonniityssä Nurmijärvellä. Kenraaliharjoituksena järjestimme Rykmentin kanssa yhdessä Uudenmaan Rastipäivät Paarijoen maastossa vuonna 2009. Kouluttautumiseen kuului myös osallistuminen marraskuisiin Jukolan tiedonsiirtokokouksiin ja loppuvaiheessa myös Mikkeli Jukolassa talkoolaisena toimiminen. Samaan aikaan ”harjoituskilpailujen” järjestämisen kanssa tehtiin yhteistyösopimuksia, valittiin pääsihteeri, muodostettiin järjestelytoimikunta ja tehtiin toimintasuunnitelmaa. 5.Kytäjä-Jukolan järjestelyjä on yleisesti pidetty erittäin onnistuneina. Mitkä olivat tärkeimmät asiat onnistuneen tapahtuman taustalla? Tärkein tekijä on Jukolan perinne, maine ja legenda joka saa ihmiset mukaan ja yrittämään tosissaan. Yli myös hyvä että talkoolaisten koulutuksessa painotettiin ystävällisyyttä ja tunnelmaa. Tähän puoleen täytyisi erityisesti satsata tulevissa Jukoloissa. Kun ydinorganisaatiolla on hommat hallussa ja talkoolaisista pidetään hyvää huolta niin hyvä fiilis leviää myös osanottajiin ja yleisöön. Toinen merkittävä tekijä on Jukolan johtojärjestelmä. Kun tapahtuma kasvaa aina vaan suuremmaksi niin johtojärjestelmää tulee entisestään vahvistaa ja jokaiselle valiokunnalle tulee nimittää oma teknillinen asiantuntija joka varmistaa että parhaat käytännöt todella siirtyy eteenpäin ja järjestelyjen pullonkaulat ja riskitekijät tulee tunnistettua. Kytäjä-Jukolan erityispiirteenä oli upean Jaanankallion alla sijainnut komea kilpailukeskus, erittäin vaativa maasto, loistava kartta ja hienot radat sekä Venloissa että Jukolassa. Se oli SUUNNISTUSTA isoilla kirjaimilla alusta loppuun. 6.Kytäjä-Usmin maasto on paljon vaativampaa kuin yleensä Jukolassa. Kuitenkin radat ja maasto ovat saaneet paljon kiitosta. Mistä tämä mielestäsi kertoo? Ihmiset hakevat haasteita jotta voivat ylittää itsensä. Eräs henkilö kirjoitti blogiin seuraavaa. ”Oli se hieno tunne kun katsoin kartasta pitkää rastiviivaa (Jukolan yön 3osuus) joka ulottui kartan toisesta laidasta toiseen laitaan: ympärillä ei ollut ketään kenen selkää tuijotellen olisin voinut itseni rastille onnistuneesti saattaa ja olin hyvin tietoinen siitä että omat taidot ei riitä ja niitä uria ihan liian monta siinä kohtaa valittavaksi…kyllä mä sinne rastille (lopulta) löysin” 7.Aiotko käydä vielä Joulunpyhinä Jaanankallion maastoissa muistelemassa viime kesän huippuhetkiä? Ilman muuta. Mikä sen rauhoittavampaa kuin vaellella talvisessa kauniissa metsässä. Latasin eilen kännykkään Seitsemän Veljestä äänikirjan ja lähdenkin tästä saman tien metsään sitä kuuntelemaan.